Viikolla uutisoitiin Suomen tähän mennessä laajimman tekijänoikeusrikosepäilyn tuomioista. Kyseessä olleen Finnreactor-verkon ratsaus loppuvuodesta 2004 uutisoitiin myös laajalti. Valtamediassa uutisoitiin lähinnä tuomioista, laajemman kuvan oikeusjutuista saa seuraamalla puolustuksen blogia.
Tuomioissa määrätyt vahingonkorvaussummat olivat mielestäni suhteettoman suuria. Nykyiset käräjäoikeuden tuomiot ja tulevat hovin ja/tai korkeimman oikeuden tuomiot ovat aikanaan mielenkiintoista luettavaa, sillä ne määräävät pitkälti immateriaalioikeuksien loukkauksen arvon Suomessa.
Oikeusjuttu synnyttikin mielenkiintoista keskustelua omassa kaveripiirissä immateriaalisista arvoista. Toisen ääripään mielestä immateriaalisen tuotteen luvaton, yksityinen käyttö on täysin rinnasteinen materiaalisen tuotteen varastamiseen. Toisen ääripään mielestä immaterian luvaton käyttö ei aiheuta suoranaista vahinkoa niin kuin materian eikä sitä voida siten pitää yhtäläisenä rikkeenä. Nythän oikeuden kanta oli jostain tältä väliltä. Vastaajiahan ei tuomittu rikoksesta vaan rikkeistä.
Mutta: ihmisten oikeustaju ei välttämättä kuvastakaan suoraan moraalikäsityksiä. Päätös warettaa tai olla warettamatta pohjautuu yleensä lähinnä omaan moraaliin – ja ilmeisesti kiinnijäämisen riski koetaan tarpeeksi pieneksi ja vähäpätöiseksi. Musiikin ja elokuvien DRM ainakin saa monet warettamaan: miksi maksaa huonommasta tuotteesta?
